Quiero's Curiosity xx

Sukutaulu

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Curi on vakaasti päättänyt saada tahtonsa läpi, ja se yrittääkin välillä jääräpäisyyteen saakka saada käsittelijänsä tanssimaan pillinsä tahtiin. Kovapäisyytensä lisäksi täysiverinen on myös utelias, eikä tämä yhdistelmä aina ole helpoin. Tästä johtuen Curia ei koskaan anneta kokemattomien käsiteltäväksi. Päättäessään tutkia Jännittävän Asian pusikossa Curi myös tutkii, tai ainakin puskee kaikin voimin kohti jännyyttä vaikka ihminen kuinka komentaisi jarruttaen vauhtia kantapäät maahan upoten. Utelias kovapää -yhdistelmä aiheuttaa lukuisia muitakin samankaltaisia tilanteita; voitte vain kuvitella. Kuin tässä ei olisi riittämiin, Curin egolla on kokoa kuin teinillä uhoa, minkä lisäksi raudikko on armoton naistenmies. Etenkin omasta mielestään. Pää kääntyy välittömästi tamman perään eikä keskittymiskyky pysy ihmisessä, ellei oria tosissaan patistele jättämään tälläkin kertaa kosioretkensä välistä. Osaava, tukat rajat ja kurin pitävä ihminen pärjää kyllä, kovapäisestä machoilustaan huolimatta Curi on ihan normaali hevonen.

Vaativa se kyllä o, siitä ei pääse mihinkään. Erityisesti ratsuna, raudikko on juuri niitä kliseisen vahvoja, kuumuvia täysiverisiä. Tämä yhdistettynä uteliaisuuteen ja vahvaan uskoon omaan tekemiseen aiheuttaa vähän lisää tilanteita. Curi ei esimerkiksi kiellä ikinä, vaan menee härkäpäisesti ylitse joka ikisestä rata- ja maastoesteestä, oli tilanne ja lähestyminen mitä tahansa. Sen sijaan sileätyöskennellessä ori kiemurtelee välillä kuin mikäkin onkireissun kastematosyötti. Toisinaan ihmettelen suuresti, miten herra on saatu koulutettua vaativalle saakka koulussa! Mutta kun vain jaksaa yrittää ja pysyy Curia sinnikkäämpänä, niin koulukiemuratkin sujuvat tehden orista vakuuttavan kenttäratsun. Hyppääminenhän täysiverisellä on kunnossa, kunhan ratsastaja on täysin skarppina lähestymisten suhteen. (Tyhmän)rohkeutensa lisäksi Curilla on loistava hyppytekniikka ja hieno laukka, se on vahva, ketterä ja varmajalkainen.

Curi menee huudon kanssa rekkaan ja samalla huudolla ulos. Huudosta huolimatta ori matkustaa ihmeenkin rauhallisesti keskittyen lähinnä heiniensä syöntiin (ellei kyydissä ole tammaseuraa, silloin Curi koettaa lirkutella orilevynsä takaa minkä kerkeää). Yleisötapahtumat kaikkine muine hevosineen nousevat helposti raudikon päähän. Uteliaalle luonnolle löytyisi paljon tutkittavaa, paikalla pyörii toinen toistaan ihanampia tammoja ja suorituksen aikana kaikki, KAIKKI, katsovat Curia. Taivas!! Paitsi hoitajalle ja ratsastajalle, jotka joutuvat tekemään tuplatyön kotioloihin verrattuna. Onnistumiset tuntuvat kuitenkin kaiken työn arvoiselta. (c. Lissu T.)

Kilpailukalenteri

KERJ 48 kpl, ERJ 54 kpl, KRJ 41 kpl

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 20.06.2025, kirjoittanut Jaana K.

Courtyadrin jälkeen vuorossa oli toinen jääräpäinen ori Quiero's Curiosity xx. Aloin kyllä tässä vaiheessa jo kyseenalaistamaan, että millainen kasvattaja onnistuu kasvattamaan useamman umpiluupään, mutta toki voihan kyseessä olla vain nämä kaksikin ja eipä tuota omatkaan kasvatit ole aina mitään helpoimpia olleet.

Curiksi kutsuttu rautias napotti karsinassansa ja Vibaja oli varoittanut, että kyseessä on suhteellisen vaativa ratsu, mikäli selkään eksyisin. Esteille tosin en aikoisi kuumaverisen täykkärin kanssa eksyä, mutta voisihan tuota käydä kokeilemassa millainen se oli sileällä!

Hain siis harjat ja varusteet karsinan luokse ja onneksi Curi oli puhtaampi, koska olin juuri hyvän tovin viettänyt kuuraten Courtyardia puhtaaksi ja en tiedä kestäisivätkö käteni heti perään toisen hevosen täydellistä puhdistamista ja vedellä läträämistä. Harjasin orin nopeasti ja puhdistin siltä kaviot tarkasti, jonka jälkeen oli varustuksen vuoro. Alkuun Curi selkeästi päätti näyttää sen vaikeamman puolensa, mutta kun oli tottunut noiden omien tuittupäiden kanssa toimimaan, ei tämä hevonen enää jaksanut yllättää, eikä uusiakaan temppuja löytynyt. Hampaat kyllä liimautuivat yhteen, kun oli kuolainten vuoro, mutta kyllä nekin sinne suuhun saatiin. Muutaman kerran Curi tosin onnistui nykäisemään päänsä otteestani, mutta sinnikkäästi yritin aina vain uudestaan ja sain sille suitset loppujen lopuksi päähän. Vielä satula selkään ja olisimme valmiita.

Koska sää oli kaunis, päätin käydä ratsastamassa kentällä ja tarkoituksena oli tehdä ihan vain simppeleitä perusjuttuja, kuten kulmien ratsastamista, etu- ja takaosan hallintaan keskittyviä tehtäviä sekä siirtymiä. Aluksi annoin orin kävellä pitkällä ohjalla, mutta pian sain todeta, että ei sen voinut antaa vain olla alkukäyntien aikana, koska Curi pääasiassa keskittyi katselemaan tammoja aidan yli. Keräsin siis ohjat käteeni ja aloitin työskentelyn lähes heti, mutta alkuun tietysti käynnissä.

Hahmotin mielessäni kaksi neliötä molempiin päihin ja keskityin niillä saamaan orin etuosan hallintaan. Kävelimme tietyn pisteen ohi, jonka jälkeen Curin tuli siirtää etujalkansa vasemmalle, kun takajalat polkivat paikallaan. Ori vaikutti ainakin käynnissä ihan kivalta, mutta sisäapujenkin kanssa sai olla hyvin hereillä, koska se todella herkästi heittäytyi sisälavalla liikaa ja liikkeet olivat melko mutkittelevia. Pitkällä sivulla taas tarkoituksena oli mennä uran sisäpuolta, jolloin hevonen ei tukea aidasta niin paljoa saisi, vaan joutuisi itse tekemään työn pysyäkseen suorana. Hyvin vahvasti Curi yritti valua takaisin aidan viereen, mutta jämäköillä ulkoavuilla sain sen pysymään uran sisäpuolella.

Käynnin jälkeen siirryin orilla raviin ja tehtiin edelleen samoja neliöitä ja pitkällä sivulla keskityttiin suoruuteen. Todella paljon tukemista Curi vaati, mutta kyllä se tuntui osaavan suoraankin mennä, kunhan ratsastaja oli hereillä ja ratsasti, eikä matkustanut. Muutamien ravitoistojen jälkeen nostin toisen lyhyen sivun puolessa välissä laukan ja herra mun vereni kuinka vauhdilla laukalle lähdettiin! Ainoa vain, että heti, kun yritin ratsastaa laukkaa hallitummaksi, Curi päätti siirtyä raville, koska ilmeisesti laukka oli Hänen mielestänsä joko on tai off. Nostin laukan uudestaan, pidätin, ratsastin laukkaa etenemään, pidätin, ratsastus eteenpäin, pidätys ja samaa kaavaa toistaen alkoi laukka olemaan ihan kohtuullinen. En ole pitkään aikaan täysiverisiä ja varsinkaan kuumuvia sellaisia ratsastanut, joten sain tosissani kaivella mieleni sopukoista tyylin, jolla ehkä selviäisin Curin kanssa.

Ei me täydellistä rytmiä laukkaan löydetty, mutta käynnissä ja ravissa ori alkoi olemaan todella kiva, kunhan sitä muisti vain tukea kunnolla. Suoruus ei selkeästikään sen parhaimpia taitoja ole, mutta pakko se sen oli osata, kun kuitenkin CIC2-kouluradoistakin selvisi. Vibaja varmaan mietti, että olikohan virhe pyytää minut räpeltämään orin selkään, jos meidät oli nähnyt, mutta oletin, että hän ymmärtäisi minun olevan ensimmäistä kertaa selässä ja Curinkin tiesi olevan suhteellisen omalaatuinen tapaus, joten ehkä minä anteeksi saisin ja joskus vielä avuksi kelpaisin!