Quiero's Courtyard

Sukutaulu

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Tästä kimosta lähtee ääntä (KOVAA ääntä) enemmän kuin hevosista keskimäärin, melkein yhtä paljon kuin elokuvien ja televisiosarjojen hevosista. Kovan, kuuluvan äänen kaverina on iso ego ja röyhkeä asenne - Courtyard ei arastele käyttäytyä härskin sikamaisesti, mikäli tilaisuus tarjoutuu. Täysiverinen lähtee surutta omille teilleen huolimattomalta taluttajalta, ei kuuntele tai tekee täysin päinvastoin kuin arempi käsittelijä pyytää (tästä syystä Courtyardia käsittelevätkin vain kokeneet ihmiset) tehden toisinaan pahojaan suoraan silmien edessä. Yksi orin bravuureista on silputa päällään olevaa loimea tai palastella muovisia vesi- ja ruoka-astioita suoraan ihmisen silmien alla. Ori kaipaakin selkeät, ehdottomat rajat sekä paljon rakkautta, sillä kaiken röyhkeyden alta löytyy pieni rapsutuksia ja lässytysääntä rakastava piste. Kurissa ja herran nuhteessa kimon käytös pysyy aisoissa ja hevonen ihan helppona käsitellä joka tilanteessa lastauksesta loimitukseen, klippauksesta madotukseen, varustamisesta kengityksen..

Hyppääminen on selkeästi Courtyardin suurin vahvuus. Siltä löytyy valtavasti ponnistusvoimaa kera likimain moitteettoman hyppytekniikan. Täysiverinen myös liikkuu hyvin, varsinkin laukassa, pitkin ilmavin askelin irtonaisin lavoin vahvasti takaosallaan työntäen. Ravi on, korrektista liikemekaniikastaan huolimatta, vähän töyssyisää istua paljastaen armotta ratsastajan tasapainon ja istunnan pienetkin puutteet. Courtyardin röyhkeys näkyy myös ratsastettaessa. Se saattaa rynnätä juuri mille esteelle haluaa, vaihtaa askellajia kesken kaiken, pysähtyä tai ihan vain poistua paikalta niin päättäessään, mikäli kokee voivansa kävellä (henkisesti) ratsastajansa ylitse. Orilla on varsin ikävä taipumus testata ratsastajaansa, tuttuakin, sekä käyttää hyväkseen ihmisen pienetkin herpaantumiset tai sormien läpi katsomiset. Joten Courtyardia täytyy ihan oikeasti ratsastaa, edes puolikasta askelta ei voi matkustaa. Ratsastaminen vaatii samaa (ehdotonta) kuria ja rajoja kuin käsittelykin, sekä runsaasti kiitoksia kimon tehdessä kuten siltä pyydetään. Saadessaan mieluiten ylitsevuotavaa kiitosta täysiverinen muistuttaa itseensä tyytyväistä, kovaäänisesti kehräävää kissaa, ja tässä mielentilassa Courtyard suhtautuu kaikkeen paljon suopeammin tehden aina vain mieluummin, paremmalla panostuksella, ratsastajansa mielen mukaisesti niin este- kuin koulutehtäviä.

Vilkkaallakin kilpailualueella Courtyardin löytää helposti, sillä se aivan varmasti mölyää kovaan ääneen oikein alleviivatakseen olevansa se suurin ja komein orhi kuunaan. Samat kikat ja ohjenuorat, jotka toimivat kotona, toimivat myös kilpailupaikoilla. Röyhkeästä täysiverisestä on kuoriutunut menestynyt kilparatsu, jonka käytöskin pysyy äänipuolta lukuun ottamatta riittävällä kurilla ruodussa. (c. Lissu T.)

Kilpailukalenteri

KERJ 57 kpl, ERJ 43 kpl

     

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 20.06.2025, kirjoittanut Jaana K.

Jälleen oli suuntana Saksa ja Escorant Trakehners, kun kesälomani alkoi! Mitäpä sitä hevosihminen muuta tekisi, kuin lomallansa suuntaisi liikuttamaan ja hoitamaan toisen ihmisen hevosia!

Vibaja oli ilmoittanut, että tänään saisin vapaat käpälät Quiero’s Courtyardin kanssa ja tarhoille päin kävellessä ei ollut epäselvää, että mikä noista monista hevosista Courtyard olisi. Minulle oli nimittäin kerrottu, että sen kyllä kuulee ja niin teki ennen, kuin pääsin edes tarhoille asti. Yhdessä tarhassa kimo ori huuteli, minkä ehti ja volyymikään ei pieni ollut, joten oletin törkeästi, että kyseessä olisi juurikin Courtyard ja niinhän se oli.

Kun pääsin tarhalle, löysi ori suuhunsa ruoka-astiansa ja pisti sen palasiksi silmieni edessä, vaikka yritin sitä häätää pois astian luota. Se selvästikin ilmoitti, että hänhän tekee mitä lystää ja vähän mietin, että mitähän hittoa tästä touhusta tulee, jos jo ruoka-astian pois saaminen hevoselta on tällainen taistelu.

Tänään minulla ei kuitenkaan tämän hevosen kanssa ollut sellainen fiilis, että erityisemmin jaksaisin taistella, joten päätin, että tänään vaan puunattaisiin melko törkyisen näköinen hevonen hieman edustavammaksi. Courtyard oli nimittäin saanut päähänsä, että parasta ikinä oli pyöriä tarhan ainoassa vesilammikossa ja sitä kuorrutti oikeinkin tuhdin näköinen mutakerros. En minä siis senkään puolesta ratsastamaan pääsisi, kun menee todennäköisesti hyvä tovi saada ori muistuttamaan jotain muuta, kuin mutahirviötä.

Kumma kyllä, normaalisti kuulemma käytökseltään sikamainen kimo, antoi laittaa itsellensä päitset päähän ongelmitta ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Tai no, niin luulin tekeväni, mutta Courtyardilla oli eri suunnitelmat. Itse kun olen tämmöinen 170 senttiä sulka päässä oleva puutarhatonttu (erään tuttavani sanoja lainatakseni, vaikka en minä oikeasti edes erityisen lyhyt ole), niin lähdin aika joutuisasti minua korkeamman hevosen mukaan, kun se päätti nyt olevan välipala-aika ja kiikutti minut ruohikon luo. "Perrr.. Ei, nyt mennään", tupisin ja vedin orin päätä ylöspäin. Kun pää ei noussut, heilautin narua turpaa kohti ja nousihan se pää sieltä.

Kun nappasin narusta tukevamman otteen lähempää päätä ja lähdin päättäväisin askelin kohti tallia, tuli Courtyardkin perässä. Pari kertaa se vielä yritti, josko voisi lähteä syömään, kun kerran minut sai jo mukanaan kiskottua, mutta jämäkällä komentamisella ori totesi, että on minussa sittenkin jotain, jota kannattaa kuunnella ja asteli mukanani talliin, missä vein sen suoraan pesupaikalle. Pesupaikalla ori oli tosin sitä mieltä, että hän ei sinne jää ja yritti astella kylmänviileästi pois sieltä, mutta parkkeerasin itseni hevosen ryntäitä vasten ja harasin jaloilla vastaan, jolloin kimo pysähtyi ja lisäpaineesta vielä jopa peruutti takaisin pesupaikalle.

Sain orin molemmin puolin kiinni ja irrotin riimunarun päitsistä ripustaen sen läheiseen koukkuun odottamaan, että homma olisi valmis. Ensimmäisenä kaivelin harjapakista kumisuan, jolla pyörittelin isoimmat kurat irti ja kun valkea karva alkoi olemaan näkyvissä, heitin suan takaisin harjapakkiin ja käänsin hanan päälle. Annoin letkusta tulla haaleaa vettä ja aloin huuhtelemaan hevosta. Pikkuhiljaa se alkoi jo muistuttaa enemmän valkoista, kuin ruskeaa, joten etsiskelin hetken pesuaineiden ja muiden tuotteiden seasta kimoshampoota ja sen löydettyäni levitin sitä suoraan pullosta pitkin hevosta. Hieroin shampoon kauttaaltaan Courtyardin kroppaan päästä hännän tyveen. Häntään ja harjaankin etsin erillisen pesuaineen ja nyt aiemmin mutahirviötä muistuttava hevonen olikin vaahdolla kuorrutettu.

Kun huuhtelu oli suoritettu, hinkkasin vielä pariin kakkatahraan shampoota ja huuhtelin ne uudelleen, jonka jälkeen käsissäni alkoi olemaan puhdas hevonen. Kuivasin orin hikiviilalla, öljysin sen kaviot ja selvitin harjan sekä hännän ennen, kuin talutin sen karsinaansa vielä kuivattelemaan ja samalla nauttimaan päiväheinistänsä.

Olihan tuo yhdenlainen työmaa, mutta tutuksi se oli tullut omienkin hevosten kanssa, kun jostain syystä noita kimoja oli itsellekin eksynyt hyvä määrä.