Tuulenpesän Toffeeunelma VH16-018-2250

Sympaattinen on hieman hämäävä termi, voisi oikeastaan sanoa, että Nelman sympaattisuus on katsojan silmässä. Minun mielestäni se on symppis, kaikkien muiden mielestä raivostuttava. Nelma on nimittäin sellainen mielensäpahoittaja, niin tai näin niin aina väärinpäin. Ihan erityisesti Nelma inhoaa sadetta (lumi sekä vesi), loimia ja kiirettä. Epämiellyttäviä ovat myös toiset hevoset (varsinkin jos ne tulevat viittä metriä lähemmäs), kengittäjät, eläinlääkärit, lapset, muut eläimet, esteet, vääränlainen ruoka, ötökät, maastoilu, matkustus, elämä ylipäätään..

Jos onkin itsepäinen, osoittaa Nelma mieltään lähinnä yleisellä paheksunnalla ja ynseydellä. Häijy se ei ole kuin korkeintaan muille hevosille, niillekin vain jos ne rikkovat Nelman omaa henkilökohtaista tilaa. Joskus se loksuttaa leukojaan tai nostelee jalkojaan ihmisellekin, mutta yleisesti ottaen tyytyy kohtaloonsa, vetäen kuitenkin niin täydellistä vastarannankiisken roolia kuin vain osaa - ja Nelmahan osaa, kidukset kiukusta väristen! Onhan Nelma sisukkuudessaan ja täydellisessä Pikku Myyn habituksessaan vallan mainio tyyppi, mutta ei se vasta-alkajan käteen sovi, vaan jyrää heikommat mielipiteet pelkällä katseellaan.

Kuten nämä vähän topakammat hevoset usein, on Nelmakin hyvin osaava. Ja hyvin haastava myös, eli ihan henkseleitä paukutellen ei sen kanssa harrastamaan kannata lähteä, Nelma nimittäin ottaa sellaisilta luulot pois heti alkuunsa. Hyvät liikkeet ja jonkin tasoinen kuuliaisuus kyllä tekevät tammasta miellyttävän ratsun, mutta sen kanssa kaiken a ja o on yhteistyö ja molemminpuolinen kunnioitus. Nelmaa ei voimalla ja komentelulla ohjailla, koska siinä vaiheessa se ohjailee kuskinsa tantereesesen ja painuu itse virkavapaalle. Varsinkin selästä käsin tamma on erittäin herkkä ja herneenpalko saattaa vilahtaa sieraimeen lähes huomaamatta, joten pehmeä ja kevyt ratsastaja on Nelmalle ihan ehdoton. Tai sitten ei ratsastajaa ollenkaan, koska selvästi mieluisampi harrastusmuoto pikkurautiaalle on valjakkoajo ja ero suorituksissa näiden kahden välillä huomattava. Nelma on kärryjen kanssa ihan erirento ja näyttävä, eikä kiukustukaan aivan niin helposti, minkä näkee tamman tasossakin. Ja on se kuskillekin kivempi työskennellä hyvällä moottorilla, korvat hörössä ja ilolla kulkevan ponin kanssa kuin yrittää pysytellä pienen hapannaamaisen hirviön kyydissä. (c. serena)

Suku virtuaalimaailmassa

Jälkeläiset

Kilpailut

Valmennukset & päiväkirja

Päiväkirja, kirjoittajana Mette
Helmikuun viimeisen päivän aamuna pakkasin suuren lauman nuoria valjakkohevosiani autoon ja lähdin huristamaan kohti heille varta vasten suunniteltua laatuarvostelua. 2-vuotiaiden luokassa esitimme suomenhevostamma Mantelin ja shetlanninponitamma Coralin. Coral oli iskussa ja napsi pisteitä sieltä täältä, ollen myös ikäryhmänsä käyttökokeen kolmas. Pikkutamman palkinto oli kovasti toivottu ykkönen. Manteli jäi muutaman pisteen päähän Coralista, mutta onnistui saamaan myös himoitun I-palkinnon. 3-vuotiaiden luokassa esitimme suomenhevostamma Unelman ja shetlanninponiori Pinkin. Omassa käyttökokeessaan Unelma sijoittui sijalle 5/11 ja Pinkki sijalle 6/11. Molempien pisteet riittivät kuin riittivätkin lopulta hienoon ja kirkkaaseen I-palkintoon. 4-vuotiaiden luokassa meillä ei ollut tällä kertaa esitettävänä ketään, mutta lähdimme kotiin suut messingillä, sillä neljä I-palkintoa oli huisin hieno saavutus!

Päiväkirja, kirjoittajana Mette
Uusi vuosi ja uudet kujeet! No ei aivan, samaan tuttuun tapaamme tammikuun loppupuolella suunnistimme kohti suomenhevosvarsojen laatuarvostelua kuin aina ennenkin. Tällä kertaa pakkasimme hevosautomme kyytiin neljä potentiaalista nuortamme. 2-vuotiaiden luokkaa varten mukaan tulivat Sasu, Taika ja Hattivatti. 4-vuotiden luokassa aioimme esittää Unelman. Tilaisuus alkoi totutusti 2-vuotiailla. Sasu sai kunnian aloittaa koko tilaisuuden ja lähestulkoon sai meidät katoamaan maan alle aiheuttamallaan häpeällä. Nuori ori sen kun sikaili menemään ja keräsikin käytöksestään vaivaiset 6.8/20 pistettä. Onneksi sukunsa hieman pelasti tilannetta ja ori sai kuin saikin III-palkinnon. Taika käyttäytyi jo hieman asiallisemmin, saaden käytöksestään 11.8/20 pistettä ja kokonaispisteillään II-palkinnon. Hattivatti puolestaan käyttäytyi mitä mallikkaimmin (käytöspisteet 13.8/20) ja sai I-palkinnon. 4-vuotiaiden luokassa Unelma käyttäytyi vähän sinnepäin ja ratsastuskoekin meni vähän niin ja näin. Tamman pisteet (53.7) riittivät kuitenkin SV-II palkintoon, josta olimme ikionnellisia!

Päiväkirja, kirjoittajana Mette
Lähdimme aamusta matkaan täynnä taistelutahtoa, nyt otettaisiin uusinta viime tilaisuuden nöyryytyksestä ja näytettäisiin kaikille, mistä Hunajamäen suomenhevoset on tehty. Edellisessä tilaisuudessa vain yksi kolmesta osallistuvasta hevosestamme oli palkittu. Tällä kertaa tahdoimme palkinnon kaikille!

2-vuotiaiden luokka alkoi hyvin. Rakuuna, Venniina ja Messi tekivät, juuri kuten oli kotonakin harjoiteltu. Rakuuna sai käytöskokeesta 55%, mikä kuitenkin riitti III-palkintoon. Venniina tempoi komeat prosentit, 78, joiden avulla I-palkinto oli hallussamme! Messin prosentit olivat vaatimattomammat, vain 70, mutta ori korjasi korrektilla rakenteellaan sen, minkä käytöksessään hävisi ja I-palkintoa pukkasi Messillekin!

3-vuotiaiden luokassa esittelimme Susun ja Unelman. Susu sai käytöskokeesta 78% tuloksen, ja oli koulukokeen viides koko luokassa. Tamma saikin ansaitusti I-palkinnon. Unelma sen sijaan... Tamma oli jälleen kerran käytöskokeen häntäpäässä 47% tuloksellaan. Koulukokeessa tamman sijoitus oli sentään 13/25, mutta se ei valitettavasti riittänyt pelastamaan tammaa kurjalta kohtalolta: ei palkintoa. Onneksi meillä on vielä seuraava kuu aikaa tuoda Unelma yrittämään.

Päiväkirja, kirjoittajana Mette
Lähdimme suuntaamaan jo hyvissä ajoin tutuksi tulleeseen suomenhevosvarsoille tarkoitettuun arviointiin. Olimme viihtyneet siellä joka kerta oikein hyvin, on aina kiva tavata muitakin suomenhevosten omistajia, kasvattajia ja tietysti hienoja nuoria hevosia. Muiden mieliin ei jää kuin pörräämällä aina samoissa kekkereissä, joten tässäpä tallille promootiota parhaillaan.

2-vuotiaiden luokkaan meiltä osallistuivat Säihke, Unelma ja Susu. Palaute puhui kuitenkin karua kieltään, ja ainoa, joka palkinnon sai, oli Säihke, jolle irtosi SV-II. Unelma ja Susu jäivät puolestaan täysin palkinnotta. Säihke sai koko käytöskokeen toiseksi parhaimmat prosentit, komeat 80%. Susu ja Unelma sen sijaan edustivat häntäpäätä, Susu sai 48% ja Unelma onnistui jättäytymään koko ikäryhmänsä huonoimmaksi, nololla 44% tuloksellaan. Tällä kertaa lähdimme kotiin häntä koipien välissä, ehkä ensi kuussa taas paremmin?

Päiväkirja, kirjoittajana serena
Toffeeunelma on pieni, pyöreä ja sympaattinen - pystyin samaistumaan. Ei siihen oikeastaan muuta tarvittu, varsinkin kun tamma sattui olemaan valjakkopainotteinen (ensimmäinen lajiaan Jeilissä!) ja mie itse taas olen vahvasti kenttäpainotteinen, joten sielujen sympatian ulkopuolella meillä oli kovin vähän yhteistä. Kompensoin toki heräteostostani nappaamalla mukaan myös ison ja estepainotteisen Karkin niin että pieni pyöreä ja iso uljas saisivat toisistaan turvaa julmien jeililäisten keskellä. Ei sillä, että Nelma turvaa kaipasi, päinvastoin, olisi ollut ehkä aiheellista suojella omia ponejamme siltä, Nelma nimittäin muun muassa laittoi heti alkuunsa tarhan arvojärjestyksen uusiksi. Valituksen aihetta oli myös koko tallin päivärytmissä, eritoten kun pieni hevosraukka joutui olemaan ulkona kelillä kuin kelillä ja - tähän kauhistuneita henkäyksiä - jopa syömään siellä. Kelillä kuin kelillä. Joka päivä.

Alkukuukaudet Nelman kanssa olikin yhtä henkistä turpakäräjää toisen perään. Sanottavaa tuli vähän asiasta kuin asiasta, vielä sittenkin kun tammalle päätettiin suoda jokunen ylimääräinen mukavuus säännöllisin väliajoin. Oli hierontoja, herkkuja ja pitkiä aamuja karsinassa, mutta Nelma oli päättänyt olla naama norsun veellä ihan periaatteesta. Ei ollut toffeeunelmista tietoakaan kun oli yhtä kinuskikammotusta se aika. Nelmankin sisukkuus alkoi ajan oloon kuitenkin rakoilla ja rutiinit kääntyä vastaamaan Jeilin aikataulua - ja kyllä, tammalle myös suotiin joitakin erivapauksia, esimerkiksi sen ei tarvinnut olla sateessa ulkona. Loppujen lopuksi, niin toivottomalta kuin tilanne alkuun vaikuttikin, Nelmakin kotiutui ja otti oman, suurehkon osansa tallin arjessa.