Brunnby Creamhound Ch, KTK-III, KRJ-I, VWY-II

Kouluvalmennus 27.04.2025, valmentajana Jaana K.
Kun olin saanut Fjellin maastoreissun jälkeen takaisin tarhaansa syömään heiniä, astelin kentälle, missä Vibaja jo oli Creamhound -nimisen ponin selässä suorittamassa alkuverryttelyä. Nainen kertoi minulle ponista lisää sekä heidän tähän astisesta taipaleesta yhdessä. Mustankimo ori eteni tasaisesti ratsastajansa alla kuunnellen tämän jokaista liikettä tarkasti. Alkuverryttelyn aikana Vibaja antoi ponin ensin kävellä pitkällä ohjalla vapaata käyntiä sellaista tahtia, kuin Creamhound itse halusi. Mustankimon käynti oli reipasta, mutta kuitenkin rentoa ja mukavan näköistä katseltavaa. Ravissa ratsukko teki loivaa avoa sekä kiemurauraa ja Vibaja taivutteli oria pitkähköllä ohjalla. Ori vastasi loistavasti apuihin ja teki työnsä juuri kuten pitikin. Kertaakaan se ei kysellyt, että onko ihan pakko esimerkiksi vaihtaa taivutusta, vaan taipui juuri sinne, minne ratsastaja pyysi. Olin toiselle pitkälle sivulle tehnyt kolme "porttia", eli laittanut uran molemmin puolin tötsät. Tarkoitus olisi niiden kohdalla ottaa ravista käyntiin kahden askeleen ajaksi ja siitä heti takaisin raviin. Toki käynnissä ensin ratsukko sai tehdä niin, että tötsien kohdalla pysähdys ja siitä keskikäyntiä reippaasti eteenpäin. Käynnissä kuitenkin harjoitus tehtiin vain kahteen kertaan ja sen jälkeen siirryttiin suoraan ravissa tekemään tehtävää.

Toisella pitkällä sivulla ratsukon tuli ns. soitella kirkon kelloja, eli Vibajan tuli väistää takaosaa vuorotellen puolelta toiselle etujalkojen kulkiessa uraa pitkin. Lisäksi oli vielä laukassa pääty-ympyrät. Laukkaa toki tulisi myös muualla, kunhan saataisiin ensin ravissa homma hoidettua. Ravi-käynti-siirtymät sujuivat ratsukolta hyvin ja askeleita tuli vain parilla kerralla käynnissä liikaa, mutta ratsukon kommunikointi toimi moitteetta ja molemmat näyttivät hyvin tyytyväisiltä. Laukkaympyrällä ei myöskään ratsukolla isompia ongelmia ollut, mitä nyt vähän lisää taivutusta olisin kaivannut ja tästä mainitsinkin, jolloin Vibaja korjasi ponia oikein hyvin. Laukka eteni tasaista tahtia, eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Niin sanottu kirkon kellojenkin soitto sujui ensin käynnissä ja parin toiston jälkeen ravissakin vallan mainiosti. "Sun ei tarvi kauaa väistättää yhteen suuntaan, vaan käytännössä vaihtelevat vaan puolta ja jos tuntuu, et homma sujuu hyvin, niin pitkän sivun aikana yhteensä neljä pätkää. Muuten pidä huoli, että poni on suorassa ja tasapainossa", sanoin. Creamhound kuunteli tarkasti ratsastajaansa ja Vibajan avut olivat pehmeät sekä selkeät, jolloin ponikin näytti erittäin tyytyväiseltä!

Tässä välissä sai ratsukko hieman hengähtää välikäyntien merkeissä ja vaihdettiin samalla suuntaa. "Teillä menee ihan superkivasti! Vähän tarkkuutta siirtymisiin ja taipumiseen, mutta muuten oikein mukavaa menoa", kehuin ja hetken päästä kehotin Vibajaa keräämään ohjat takaisin käteen. Pyysin ratsukkoa tekemään aiemmat harjoitukset toiseen suuntaan vielä pari kertaa, jonka jälkeen siirryttäisiinkin vielä hetkeksi laukkatyöskentelyyn. Onnistuneiden ravitehtävien jälkeen kerroin Vibajalle, että nyt hän tekisi porttisivulla niin, että nostaisi laukan ensimmäiseltä portilta, toisen portin kohdalla tulisi siirtyminen käyntiin kahden askeleen verran ja siitä takaisin laukkaan. Ensimmäisellä kerralla siirtyminen meni aivan ohi portilta, joten käskin ratsukkoa tulemaan uudestaan, mutta tällä kertaa niin, että Vibaja kääntäisi ponin ensin voltille ja voltin puolivälissä tulisi siirtyminen käyntiin. "Valmistele, käännä, valmistele ja siirtymä! HYVä!" hihkaisin ja kehuin suorituksesta. Selkeästi näin oli Creamhoundille helpompi ainakin alkuun tehdä tehtävää ja toistimmekin harjoituksen näin muutaman kerran, joiden jälkeen käskin Vibajaa koittamaan suoralla uralla ja saatiinhan sieltä aikaan laukasta käyntiin siirtyminen suorallakin uralla. Hyvä! Vaihdettiin vielä kertaalleen suuntaa ja tehtiin samaa tehtävää toiseen suuntaan. Tämä suunta tuntui selkeästi helpommalta ponille, joten käskin kokeilla suoralla uralla käyntiin siirtymistä heti ja sehän onnistui ongelmitta. "Tosi hyvä! Valmistelet vaan tarpeeksi tarkasti ja jos tuntuu, ettei onnistu, niin sitten just voltin kautta tehdä se siirtymä. Siinä kuitenkin vauhti hidastuu, niin on helpompi siirtyä käyntiin", neuvoin. Muutaman toiston ratsukko vielä teki tätä laukka – käynti -tehtävää, jonka jälkeen käskin kehua ponia ja aloittaa loppuverryttelyt.