Koistilan Suomenhevoset
Virallinen Nimi: Melmiina
VH-tunnus: VH13-018-1311
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, tamma
Väri, säkäkorkeus: tummanruunikko, 158cm
Syntynyt: 28.02.2012 (ikä)
Painotus: estepainotteinen
Koulutus: ko: helppo A, re: 120cm, me: 100cm
Kasvattaja: Jonna Haapajärvi, FIN
Omistaja: Vibaja (VRL-00727)

⋯ ⨳ ⋯

Kantakirjaus » 18 + 19 + 19 + 18 = 74p KTK II (05.11.2014)

⋯ ⨳ ⋯

Melmiinaa kuvaillan usein topakaksi asiatädiksi, ja sitä se onkin. Hieman hapan ja erakkoluontoinen hevonen ei juuri arvosta ylimääräistä touhuamista ja puuhaamista ympärillään, ei kaipaa halauksia. Ilman ylimääräisiä puunaamisia ja pussaamisia se on mitä asiallisin kaveri, erittäin hyvä ratsu, ainakin silloin kun intressit ratsastajan kanssa kohtaavat. Vaikka Melmiina ei ole mitenkään erityisen vaikea hevonen, ei sen kanssa kannata lähteä ihan aloittelemaan hevosenhoidon ja ratsastuksen iloihin tutustumista, ne ilot voivat jäädä melko vähäisiksi, jos ei tiedä, mitä on tekemässä. Muiden hevosten kanssa tamma toimii hyvin, oli kyse sitten tarhaamisesta, kuljetuksesta tai maastolenkeistä.

Kuten todettua, kunhan ylimääräiset häsäämiset jättää sivuun on Melmiina asiallinen hevonen hoitaa. Sen kanssa kannattaa pitää mahdollisimman tiukka ja nopea linja, harjaaminenkin saa olla mahdollisimman ripeä toimenpide, ei ylimääräisiä "kas tuossa on vielä pölyä ikki pikki riikkisen"-hommia. Mitä kauemmin Melmiinan kanssa touhuaa, sen happamemmaksi tamman ilme menee – se harvoin alkaa esimerkiksi näpsiä, mutta on sekin nähty. Kuopiminen on paljon yleisempää, mutta suurin vaikutus on ehdottomasti tulevaan treeniin, sillä hapannaamainen Melmiina ei paljoa yhteistyötä halua tehdä. Satulavyön kiristys liian nopeasti aiheuttaa myös luimimista, mutta muuten ruunikko on asiallinen täti varustaa. Taluttaessa Melmiina tulee nätisti vierellä, kunhan sitä ei ylimääräisiä komenna, kuten hoputa tai kisko. Se osaa kyllä kävellä vieressä kiirehtimättä ja olettaa myös taluttajan tietävän sen. Tamma kävelee traikkuun nätisti, ilman vastustelua, ja matkustaa hyvin. Se onkin hyvä opetushevonen nuorille ja kokemattomille, sillä vaikka kaveri miten riekkuisi, ei Melmiina ota pulttia.

Melmiina on ratsuna hieno, hyvä ja herkkä, mutta siihen vaikuttaa paljon ratsastustapa ja tallissa tapahtuneet asiat. Jos kentälle taluttaa happaman, kyllästyneen tamman, voi olla varma siitä, että se vastustelee kaikkia apuja ja kulkee selkä kentällä ja takajalat tallissa koko treenin ajan. Mikäli ei ole ehtinyt kyrsiinnyttää ruunikkoa seuraansa jo ennen selkään nousua, se on hyvä, eteenpäinpyrkivä ratsu, joka kuuntelee apuja mainiosti – jos kohta aika ajoin liiankin kanssa – ja suorittaa totisella mielellä. Melmiinan selässä ei saa heilua kuin heinämies sinne sun tänne, vaan oma kroppa pitää hallita ja avut pitää hillittyinä, sievinä ja pieninä. Näillä eväillä tamma kulkee hyvin peräänannossa, kuuntelee avut just eikä melkein ja liitelee kentällä kuin parempikin kouluratsu. Esteillä Melmiinalla on vähän liikaakin eteenpyrkimystä ja rouvaa saa toppuutella vauhdin kanssa. Herkkä tamma se esteilläkin on, ei unohda ratsastajaansa, mutta jos selässä ei ole hereillä, kasvavat kierrokset liiankin kanssa. Estesilmä ja tasapaino ovat Melmiinalla itselläänkin hyvät, mutta se kieltää herkästi, jos ratsastaja on edellä tai jäljessä hypyssä. Muutoinkin tamma on ennemmin kieltäjä kuin kolauttelija, se stoppaa yleensä kokonaan, jos riskinä on huono hyppy.

Kilpatilanteessa Melmiinasta löytyy yllättävää pörheyttä, mikä ei ole pelkästään hyvä asia. Käsihevosalueella ja varustaessa tamma on oma,topakka itsensä, happamoituu, jos liikaa puuhataan, muuten on asiallisen rauhallisesti mukana. Verkassa pörhäkkyys voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kun Melmiina ei ihan ehdi kuunnella apuja vaan juoksee alta pois. Se vaatiikin huolellisen verryttelyn puolipidätteineen ja herkkine istuntoineen, jotta rauhoittuisi ja malttaisi kuunnella. Radalla tamma tekee aina hyvää jälkeä, jos se on kunnolla valmisteltu hommaan ja ratsastaja on mukana – epäonnistumisista saa syyttää lähinnä itseään. (c. susiraja)

⋯ ⨳ ⋯

⋯ ⨳ ⋯

Isä: Renttu
sh, trn, 160cm
ii: Retostelija
sh, trn, 158cm
iii. Arpaaja
iie. Loinokka
ie: Syyria
sh, m, 154cm
iei. Kerijä
iee. Syreena
Emä: Helmiina
sh, prn, 156cm
ei: Hemuli
sh, prt, 155cm
eii. Menninkäinen
eie. Miinatar
ee: Helmiäinen
sh, rn, 158cm
eei. Menijä
eee. Helmetön

Renttu on tummanruunikko ratsuorii, jonka nimi sopii orin luonteeseen enemmän kuin hyvin. Renttu oli nuorena varsana oikea hulttio, sillä se ei osannut käyttäytyä vieraissa paikoissa sitten millään. Se muistetaan näyttelyiden parhaimpana keulijana silloin, kun ori eleli vielä villejä nuoruusvuosiaan. Renttu kuitenkin aikuistui vanhetessaan ja myöhemmällä iällä se oli oikea herrasmies. Orilla kilpailtiin esteratsastuksessa ja se palkittiin 5 –vuotiaana ikäluokkansa lupaavimpana estehevosena. Jälkeensä se on jättänyt Melmiinan lisäksi vain muutaman jälkeläisen, joista jokainen on menestynyt estehevosena.

Retostelija oli 158cm korkea, poikansa tavoin tummanruunikko suomenhevosori, joka oli ratsupuolella oikea monitoimihevonen. Retostelija kilpaili pääasiassa esteillä, ja se keräsi urallaan lukuisia sijoituksia ja voittoja. Orilla käytiin myös muutamat kouluratsastuskilpailut ja muutamaa suoritusta lukuun ottamatta se keräsi melkein aina yli 60 % radoilta. Retostelija oli helppo käsitellä, mutta vaikea ratsastaa eikä tämän hevosen selkään voinut laittaa kokematonta ratsastajaa.

Arpaaja on alun perin ravisukuinen ori, joka kävi radalla kokeilemassa ravihevosen uraa. Sen pää ei kuitenkaan kestänyt juoksemista, vaan se päätyi maaliin yleensä laukaten. Eräs nainen kuitenkin huomasi orin upean laukan ja osti sen itselleen, jonka jälkeen Arpaaja toimi kotisiitosoriina ja kilpaili aina silloin tällöin niin koulu-, kuin esteratsastuksessakin. Iie. Loinokka oli saman omistajan tamma, jolla kisattiin nuorena harrastepohjalta esteratsastuksessa. Loinokalla oli iso, matkaavoittava laukka ja suomenhevoseksi se kääntyi yllättävän pienellä alueella, joka oli eduksi esteradoilla. Loinokka varsoi elämänsä aikana vain kaksi varsaa ja valitettavasti se menehtyi kolmannen varsan synnytykseen.

ie. Syyria on kaunis, punarautias tamma, joka on juuri ja juuri hevoskokoinen omaten korkeutta hurjat 150cm. Syyria on tehnyt uraa pääasiassa siitostammana, sillä se loukkasi jalkansa jo melko nuorena. Vamma ei kuitenkaan estä kevyttä käyttöä saatikka siitosuraa. Ennen loukkaantumista sen kanssa kilpailtiin niin este-, kuin kouluratsastuksessa. Esteillä Syyria oli kuitenkin enemmän kuin kotonaan, sillä sen keskittymiskyky ei riittänyt kouluratsastuksen kiemuroihin. Syyria on jättänyt jälkeensä viisi varsaa, jotka kilpailevat niin este-, kuin kouluratsastuksessakin.

iei. Kerijä on vanhanlinjan suomenhevonen, joka palveli omistajiaan lähinnä maatilan töissä. Rakenteeltaan se ei ollut kovinkaan raskas, mutta se jaksoi kylvää pellot ja kuljettaa niin perheen pienempiä kuin vähän vanhempiakin ympäri kyläteitä. Kerijä oli näyttävä ja hieno ori, joka astui vain muutaman kotipihan tamman ja eleli muuten perheen lemmikkinä. iee. Syreena oli myös saman omistajan tamma. Syreena jäi aikoinaan pienhevoskokoiseksi ja se toimi lähinnä lasten opetushevosena, eikä parempaa hevosta siihen hommaan olisi ollutkaan. Syreena oli rauhallinen ja tasainen tamma, joka opetti monta ratsastajaa ratsastuksen saloihin harrastuksen alkutaipaleella.

e. Helmiina on punaruunikko suomenhevostamma, joka on myös kilpaillut esteratsastuksessa. 3 –vuotiaana se palkittiin näyttelyissä 2 –palkinnolla ja myöhemmin se kantakirjattiin samalla palkinnolla kantakirjaan. Helmiina kilpaili esteratsastuksessa menestyksekkäästi ja se palkittiin oman alueensa parhaana estetammana Helmiinan ollessa 7-vuotias. Myöhemmin tamma siirtyi siitokseen ja se on jättänyt jälkeensä 6 upeaa varsaa.

ei. Hemuli oli punarautias, 155cm korkea suomenhevosori, joka menehtyi valitettavasti jo 10 –vuotiaana. Hemuli jouduttiin lopettamaan laitumelle, sillä se löydettiin jalka katkenneena erään yön jälkeen laitumelta. Hemuli oli hyväkäytöksinen ori, joka kunnioitti ihmistä ja teki aina parhaansa, mitä siltä sitten ikinä pyydettiinkin. Hemulilla kisattiin esteratsastuksessa ja se sai muun muassa aluemestaruus hopeaa oriin ollessa 8-vuotias. Valitettavasti orin kisaura ja tuleva siitosura loppuivat liian lyhyeen, mutta se kerkesi jättämään jälkeensä 7 toistaan hienompaa varsaa.

eii. Menninkäinen eli 27 ikävuoteen saakka, kunnes se nukkui pois vanhuuttaan omassa karsinassaan yön aikana. Menninkäinen oli 160cm korkea ori, joka toimitti harrasteratsun uraa osaavan ja nuoren naisen esteratsuna. Nuorempana ori kävi jopa muutamissa kansallisissa esteratsastuskisoissa, kunnes sen vasen etujalka rupesi vaivaamaan ja se siirtyi täysin jalostusoriin tehtäviin. Eie. Miinatar oli kaunis tamma, jonka kanssa kilpailtiin kenttäratsastuksen parissa ja se menestyi jopa kohtuullisen hyvin. Tammalla oli kouluhevosen liikkeet, estehevosen ketteryys ja kenttähevosen nopeus ja tarkkuus. Miinatar on jättänyt jälkeensä 5 varsaa, jotka kilpailevat ratsastuksen eri lajeissa.

ee. Helmiäinen on punaruunikko tamma, jolla on korkeutta 156cm. Helmiäinen on ratsastaessa herkkä, kuuliainen ja se haluaa miellyttää ratsastajaansa. Se on erityisen herkkä istunnalle ja pienikin painon muutos väärään suuntaan saa sen jumittumaan täysin. Tammalla kisattiin esteratsastuksessa ja siinä ohella se teki myös tuntihevosen hommia. Helmiäisellä ei ole tällä hetkellä kuin yksi varsa Melmiinan lisäksi ja se on osoittanut myös kykynsä esteradoilla.

eei. Menijä oli kova-aikainen ravuriorii, jota käytettiin paljon myös ratsuhevosjalostukseen sen hyvän luonteen ja suorituskyvyn puolesta. Ori onkin jättänyt jälkeensä niin nopeita ravureita, kuin taitavia suorittajia ratsastuskenttien sisällä. Raviuran päätyttyä sillä ruvettiin ratsastamaan ja orilla onkin allaan muutama voitto sekä sijoitus niin este-, kuin kouluratsastuskilpailuista aluetasolta. eee. Helmetön oli melko raskasrakenteinen tamma, jonka kanssa kilpailtiin lähinnä kouluratsastuksessa ja esteitä hypättiin mielen virkistykseksi aina silloin tällöin. Tamma toimitti välillä myös sijaa tuntihevosena, kunnes se siirtyi eläkkeelle ja siitoshevosen toimiin. Tammalla on jopa 10 jälkeläistä, joista kaikki toimivat ratsuina.


Jälkeläiset

sh tamma Koistilan Miina s. 14.07.2012 i. Suippo
sh tamma Koistilan Milviina s. 13.03.2013 i. Suippo KTK-III
sh tamma Koistilan Malva s. 18.07.2014 i. Kaamosritari KTK-II, ERJ-II, KERJ-I