 |
» Fiktion Saani, aka Saani » ruunikko, tamma » suomenhevonen, VH-00000 » sk. 150cm » s. 07.10.2009 (ikä)
» estepainotus |
Fiktion Saani, tutummin vain Saaniksi kutsuttu tamma on perussuomalainen juntti. Saani on luonteeltaan herttainen, hiukan höhlä ja toisinaan myös pomotteleva. Tammalla on niin hyviä päiviä, jolloin Saani on oikein lempeä ja hyväntuulinen kuin huonojakin päiviä, jolloin Saani näyttää nyrpeää naamaa lähes jokaiselle ja on kaikkea vastaan. Toisinaan Saanin kanssa saakin olla napakka, toisinaan se vain nuoren hevosen tavoin kokeilee rajojaan ja testaa hoitajansa hermoja. Tahallaan Saani ei kuitenkaan tahdo pahaa kenellekkään, loppujen lopuksi tamma on hyväsydäminen, eikä tahtoisi pahaa kärpäsellekkään, vaikka se onkin välillä hiukan häslä ja toisinaan Saanin kanssa palaa hermot useaan otteeseen. Esteratsuna tamma on kuitenkin vertaansa vailla ja on erittäin ketterä jaloistaan, sekä hyppää hyvällä tekniikalla.
Hoitaessa Saani on etenkin päänsä kanssa levoton ja hirmu utelias. Tamma haluisi tutkia kaikkea, eikä aina malttaisi seisoa aloillakaan. Toisinaan tamma voi myös kokeilla rajojaan, mutta napakka hoitaja saa kyllä meidän touhukkaan Sannin kuriin. Uusia ihmisiä kohtaan Saani on hiukan pidättyväinen, tamma esittää toisinaan epävarmuutensa uhittelemalla, mutta kunhan tammaan kunnolla tutustuu niin pääsee kiinni Saanin hyviin puoliin, joita loppujen lopuksi onkin yllättävän paljon - enemmän kuin Saani antaa ensitapaamisessa ymmärtääkkään. Tamma pahemmin näykkii tai muuten uhittelee hoitaessa, ellei sillä satu olemaan huono päivä, jolloin Saani on melkoinen äkäpussi jokaiselle. Kavioiden kanssa saa joskus tapella tamman siirtäessä painonsa juuri sille jalalle, jota hoitaja on nostamassa. Lopulta päättäväinen hoitaja saa jalan ylös ja Saani lopettaa pelleilemisensä huomaamalla, ettei siitä ole mitään hyötyä. Varusteiden kanssa ei yleensä ole suurta ongelmaa, kuolaimien kanssa Saani joskus pelleilee niin, ettei suostu avaamaan suutaan edes hammaslomasta kutittamalla. Satulan kanssa ei juurikaan ongelmia ole, muutakuin pikkupullaus.
Ratsastaessa Saani on energinen ja touhukas hevonen. Hädin tuskin ratsastaja ehtii selkää kun Saani on tallustamassa jo eteenpäin. Tammalla on mukavat askellajit ja erittäin energinen käynti, josta erityisesti matkaratsastuksessa olisi hyötyä, mutta me aijomme kuitenkin Saanin kanssa pidättäytyä ihan estelinjalla. Saani on mukava, nöyrä ratsastaa, mutta tarvitsee ehdottomasti osaavan ratsastajan. Jos tamman selässä vain istuu alkaa Saani herkästi pelleilemään. Tamma on erittäin hyvä huiputtamaan ratsastajaansa ja kokeileekin heti rajojaan jo ratsastuksen alussa. Saani saattaa esimerkiksi pelätä pelottavaa nurkkaa tai sitten aivan olemattomia asioita ja poikkoilla ympäri kenttää. Kokevalla ratsastajalla tuskin mitään ongelmia tamman kanssa on, Saani lopettaa pelleilynsä heti kun huomaa ettei siitä ole hyötyä ja heti kun ratsastaja pistää tamman töihin. Esteillä Saani on innokas, mutta hyppää varmasti ja hyvin. Tamma ei pahemmin esteitä kyttäilee, menee reippasti yli vaan eikä pahemmin muuta ajattele. Kieltoja tapahtuu erittäin harvoin, Saani on myös tarkka jaloistaan ja harvoin tiputtelee. Ponnistuspaikan kanssa Saani tarvitsee vielä toistaiseksi apua, mutta osaa sen itse jo aika hyvin määrittää. Kyllä tästä vielä huippuhyppääjä tulee!
Kilpailuissa Saani on aluksi aika häsläilevä, mutta rauhoittuu hetken hengähdettyään. Matkustajana tamma on kärsivällinen ja rauhallinen, se matkustaa hyvin pidempiäkin matkoja ja Saani rakastaakin kisakeikkojen tekoja. Lämmittelyssä Saani kuitenkin pikkuhiljaa alkaa jo rentoutumaan ja kuuntelemaan apuja, aluksi se voi kaasutella ja mennä oman tahtonsa mukaan, mutta kunhan pistää Saanin vain napakasti töihin tamma lopulta keskittyy töiden tekoon kuin mihinkään muuhun. Saanille pitää yleensä tehdä kunnon alkuveryttelyt ennen kisoja ja ylimääräistä energiaa täytyy saada pois. Itse kilpasuorituksen aikana Saani antaa kuitenkin kaikkensa ja on varma kilpailija, se menee kaikesta yli mitä sen eteen laitetaan, vaikka vauhti saattaakin kiihtyä toisinaan huippulukemiin..
| Isä: Okan Simpauttaja sh, trt, 146cm |
ii: Kaukaisen Rakuuna evm | iii. Tykin-Kuula |
| iie. Veden Neito | ||
| ie: Orapihlaja evm | iei. Kaukasuksen Toivo | |
| iee. Huumatanssi | ||
| Emä: Himputtiina sh, m, 149cm |
ei: Kinki Tarruna evm | eii. Tahrattoman Teuvo |
| eie. Lavertelija | ||
| ee: Vihellyksen Satakieli evm | eei. Ikiviuhko | |
| eee. Järjetön Askel |
Saanin emä Himputtiina on entinen hevoseni, ennenkuin myin sen "lopetettuani" Koistilan. Tamma on todella kaunis musta väriltään ja melkein pienhevosen kokoinen. Luonteeltaan lempeä ja hyvätahtoinen, mutta osaa olla myös hyvin ilkikurinen. Omassa karsinassaan pomottelee mielellään hoitajia, joten neito kannattaa laittaa kiinni jos haluaa välttää näykkimistä, onneksi se ei sentään potki. Ratsastaessa Tiina on itsepäinen ja haluaisi jäädä keskelle kenttää vain seisomaan. Vaikka ratsuna se onkin herkkä, ei se anna mitään ilmaiseksi, ellei ratsastaja osaa hommaansa kunnolla. Lopputulos on kuitenkin kaunista katseltavaa, vaikka raippaa pitää käyttää aina välillä hennosti. Estepainotteinen Tiina on sijoittunut radoilla mukavan määrän ja jopa 130cm korkeudella. Jälkeläisiä on neljä, joista kaksi ovat Koistilan kasvatteja.